Näin kuulee usein sanottavan taloudellisista laskelmista. Ikään kuin ”kirjanpito” olisi jotenkin oikeasta elämästä irrotettu ja mielellään myös eristetty asia. Kirjanpito kuitenkin vaikuttaa tekemisiimme aikalailla. Erityisesti tietenkin yrityksissä ja muissa tahoissa, jotka ovat kirjanpitovelvollisia, mutta seurannaisvaikutuksia on kyllä laajemminkin.
Investointi vai ei ?
Yksi esimerkki tuli mieleeni yli 20 vuoden takaa. Tuohonkin aikaan oli hyvin tyypillistä, että yrityksissä oli tiukka linja ja tarkka prosessi käyttöomaisuusinvestointien käsittelylle. Määräävä tekijä oli kirjanpitokäsittely, aktivoitiinko hankinta taseeseen ja kirjattiin sitten kuluksi poistoina käyttöaikana vai ei. Jos siis hankintaehdotus ei läpäissyt investointiprosessia, hankintaa ei tehty.
Paitsi, että oli kyllä takaportti. Saman koneen, laitteen tai muun vastaavan saattoi hankkia liisaamalla. Leasing-maksut kirjattiin vuosikuluksi, joten ei tarvinnut välittää investointiprosessista. Hommahan oli täyin järjetöntä, tuohon aikaan leasing-rahoitus oli huomattavan kallista, joten vääriin kriteereihin kiinnitetty investointiprosessi sai yritykset tekemään oman etunsa vastaisia päätöksiä. Ei kyllä mennyt kauaakaan, kun kriteereitä muutettiin ja hankinnat käsiteltiin hankintoina riippumatta kuinka ne rahoitettiin.
Tehostuiko käyttöpääoman käyttö ?
Käyttöpääoman tehostaminen tarjoaa mainioita tilaisuuksia osoittaa kirjanpidon vaikutus toimintaan. Eräässä yrityksessä oli tavoitteena alentaa käyttöpääomaan sitoutunutta rahaa. Mittarina toimi mm varaston arvo. Kekseliäät kaverit muuttivat ostojen toimitusehtoa, jolloin saapuvan tavaran kirjaaminen varaston arvoon viivästyi, varaston arvo laski ja kaverit saivat bonuksensa. Käyttöpääoman rahoittamiseen sitoutuneen pääoman määrään tämä ei kuitenkaan vaikuttanut ollenkaan.
Kuuluuko joukkoon ?
Yhdessä vaiheessa oli muodikasta perustaa konsernin vaikutuspiiriin yrityksiä, joita ei kuitenkaan tarvinnut huomioida konsernitilinpäätöksessä. Tyypillisesti velkoja siirrettiin noihin yhtiöihin ja taas kirjanpitokäytäntö oli vaikuttanut toimintaan.
Veroja vai ei ?
Osakeoptioiden käyttö palkan korvikkeen oli myös mainio esimerkki kirjanpidon vaikutuksesta toimintaan. Alunperinhän optioiden kuluvaikutusta ei kirjattu yhtiön tulokseen, joten kannattavuus näytti paremmalta kuin kilpailijalla, joka maksoi palkkaa sen sijaan, että olisi antanut optioita. Tilanne oli vielä nurinkurisempi mm. USA:ssa, jossa optioiden arvo kuitenkin saatettiin vähentää yhtiön verotuksessa, joten ne maksoivat veroakin kilpailijoita vähemmän. Ja taas yhtiön tulos näytti paremmalta, osakkeen arvo nousi, optioiden arvo nousi vielä enemmän, veroissa säästettiin ja työntekijät saivat hyvää ”palkkaa”.
Kuntatalouden optimointia
Kuntataloudessa muutettiin joitakin vuosia sitten kirjanpitokäytäntöä mm. käyttöomaisuuden poistojen osalta. Poistoaikoja siis pidennettiin, joten vuosikuluksi kirjattava määrä pieneni. Kuralla oleva kuntatalous näyttikin paljon paremmalta ja väistämättömiä säästö- ja tehostamistoimia saatettiin siirtää eteenpäin. Viis siitä, että velkaantuminen samalla lisääntyi.
Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Kirjanpito on läsnä lähes joka hetki. Mahtoivatko italialaiset ymmärtää mitä tekivätkään kehittäessään nykymuotoisen kirjanpidon esiasteita ?